”Ihmisen haluaa saada tuntemaan itsensä hyväksytyksi sellaisena kuin hän on: arvokkaana. On ihmeellistä nähdä ihmisten aukeavan, kuin kaunis kukka, kun ympärillä olevat ihmiset antavat heille lämpöä ja hyväksyntää”
– Desmond Tutu
Vaikka virallinen ystävänpäivä oli jo tovi sitten, niin olkoon tämä, ja mieluusti myös jokainen päivä tästedes, omanlaisensa ystävänpäivä! Arvokas- ja Kaikille eväät elämään -ohjelmien hieno Haluan sanoa sulle -yhteiskampanja sai meidät pohtimaan Lasten Kesän leirien kautta muodostuneita ystävyyksiä. Syntyi kolme tarinaa, joissa on sekä yhtäläistä että ainutlaatuista, aivan kuten jokaisessa ystävyyssuhteessa. Vaikka kaikissa tässä esitellyissä tarinoissa ystävyys näyttäytyy kahden ihmisen välisenä, voi tarinoiden sisältä kuulla myös ystävyyden monimuotoisuuden ja suuremman yhteisön merkityksen.
Ystävyys on kaikkialla maailmassa yksi suurimmista onnellisuutemme, turvallisuutemme, ilomme ja hyvinvointimme lähteistä. Vuosi vuoden perään myös leiripalautteissamme korostuu, kuinka niin lasten, nuorten kuin perheiden leireillä kaikkein merkityksellisintä ovat kaverit ja yhteisöllisyys. Eikä sovi unohtaa työntekijöitämme, joiden välille on syntynyt lukemattomia vahvaakin vahvempia ja elinikäisiä ystävyyksiä.
Aivan kuten yllä olevassa lainauksessa on viisaasti todettu, saa ystävyys parhaimmillaan meidät kukoistamaan ja avautumaan kauniin kukan lailla. Ystävyys ei kuitenkaan ole aina helppoa. Se vaatii työtä, tahtoa, luottamusta, heittäytymistä sekä kykyä antaa anteeksi. Jokaisella meistä on varmasti myös kokemusta siitä, kuinka ystävyyttä voi olla vaikea ylipäätään saavuttaa. Yksi tärkeimmistä leiritoiminnan tavoitteistamme on vähentää yksinäisyyttä sekä taata jokaiselle leirille saapuvalle lapselle ja aikuiselle yhtäläinen mahdollisuus saavuttaa kokemus yhteisöllisyydestä, ystävyydestä ja hyväksynnästä.
Parhaimmillaan leirit tarjoavat tilan ja ajan kohtaamisille, joista saattaa tulla merkityksellisempiä kuin olemme osanneet kuvitellakaan. Tässä 3 tarinaa tällaisista kohtaamisista niistä syntyneistä ystävyyksistä.
Sattumalta samoille leireille ja parhaiksi ystäviksi – Helmi ja Lotta
Helmin ja Lotan ensikohtaamisesta Akkimaassa on kulunut tulevana kesänä jo 5 vuotta. Kuten niin usein, heidänkin ystävyytensä muodostumisessa suuri osuus oli sattumalla. Vai liekö kyseessä kohtalo, ken tietää? Alkuun tulevat parhaat ystävykset sattuivat samoille leireille, samoihin ryhmiin ja useimmiten myös huonekavereiksi ikään kuin vahingossa. Vähitellen he huomasivat jakavansa samoja mielenkiinnonkohteita ja samankaltaisen huumorintajun sekä pystyvänsä puhumaan toisilleen mistä tahansa asiasta.
Sittemmin he ovat viettäneet yli 10 yhteistä leiriä Lasten Kesällä, ja nähneet toisiaan eri asuinpaikkakunnista huolimatta myös leirien ulkopuolella, sekä kaksin että leireillä muodostuneilla kaveriporukoilla. Helmi ja Lotta pitävätkin kahdenkeskisen ystävyyden lisäksi todella tärkeänä, että leirien kautta on saanut itselleen myös laajemman kaveripiirin. He myös toteavat, kuinka on arvokasta, että kännykät eivät ole leireillä koko ajan mukana, sillä sen myötä tutustuminen on aidompaa ja kontaktin ottaminen sekä uusiin että vanhoihin tuttuihin helpompaa.
Ystävyyden ylläpitämisessä Helmi ja Lotta pitävät tärkeimpinä asioina muun muassa toisen tunteiden hyväksymistä, huumoria, avoimuutta sekä ymmärrystä toisen tarpeista ja kiinnostuksenkohteista. Tässä vaiheessa sopinee todeta, että blogitoimittajaksi heittäytynyt lapsi- ja perhetyön kehittäjä oli pakahtua liikuttuneisuudesta, sillä juuri viisaammin ei voisi ystävyydestä kuvitella puhuttavan. Sopii toivoa, kuten Helmi ja Lotta itsekin totesivat, että heidän tarinansa ystävinä jatkuu elinikäisenä. Ainakin leirit tulevat yhdistämään heitä vielä pitkään, niin leiriläisinä, kuin molempien haaveissa kenties siintävinä kasvatusalan opintoina ja ehkä sitä myötä vielä joskus leiriohjaajina.
Nämä sanat Helmi ja Lotta halusivat sanoa toisilleen:
Helmi:
Haluan sanoa sinulle Lotta, että sinusta on tullut todella tärkeä näiden vuosien aikana. Sinulle voi olla avoin ja kertoa kaikesta. Kuuntelet hyvin ja autat aina parhaasi mukaan. joten kiitos sulle!
Lotta:
Haluan sanoa sinulle Helmi, että olet yksi aidoimmista ja auttavaisimmista ystävistäni. Sinuun voi luottaa ja hyväksyt minut sellaisena kuin olen. Olet korvaamattoman tärkeä.
Katso ja lue lisää lasten- ja nuortenleireistämme täältä!
Perheleirituttavuudesta ystävyydeksi – Anni ja Taru
Anni ja Taru tapasivat Leiritoiminta perheitä tukemassa -hankkeen aloitusleirillä syksyllä 2017. Perheleireillä majoitus pyritään järjestämään niin, että perheet, joissa on saman ikäisiä lapsia majoittuvat lähekkäin. Tarun ja Annin lapsilla ikäeroa on viisi kuukautta ja ensimmäisen leirin aikana molemmat olivat leirin nuorimpia, vielä 1-vuotiaita. Molempien perheiden leirille pääsyssä oli aivan viime hetkiin asti mutkia ja vastoinkäymisiä matkassa ja olisi ollut mahdollista ettei Taru tai Anni lapsineen olisi Akkikseen päässyt, jolloin tätä ystävyyden tarinaa ei voisi lainkaan kirjoittaa. Onnellisesti kävi kuitenkin niin, että Taru ja Anni tapasivat toisensa. Uusi ja vieras ympäristö ja yhteinen leiritoiminta avittivat tutustumista ja aloitusleirillä alkanut tuttavuus syventyi nopeasti ystävyydeksi. Vaikka Tarulla ja Annilla on ikäeroa, ei se Tarun mukaan ystävyydessä näy ja kumpikin saa toisen seurassa olla oma itsensä.
Tarusta on tullut muutaman vuoden aikana Annin sanoin hänelle yksi tärkeimmistä ihmisistä elämässä, ystävä, jonka kanssa saa jakaa parhaat naurut ja myös ne hetket, kun elämä potkii päähän. Aloitusleirin jälkeen Taru ja Anni ovat usein leireilleet samoilla jatkoleireillä, jolloin uusista perheleirikokemuksista on saanut nauttia yhdessä. Leirit ovat mahdollistaneet yhteisiä hetkiä, Annin mieleen on jäänyt yhteinen ilta lasten jo nukkuessa, kun he ovat Tarun kanssa valvoneet yhdessä hämärässä keskushuoneessa jutellen kaikesta maan ja taivaan välillä. Tarun mukaan leireillä ystävykset auttavat toisiaan ja lapset viihtyvät hyvin toistensa seurassa. Leirien lisäksi ystävykset tapaavat toisiaan mahdollisimman usein, vaikka asuvatkin eri paikkakunnilla. Tarua ja Annia sekä heidän valloittavia lapsia seuratessa voinee todeta, että jaettu ilo on kaksinkertainen, mutta jaettu suru puolikas.
Nämä sanat Anni ja Taru halusivat sanoa toisilleen:
Taru:
Haluan sanoa sulle Anni, että oot tärkeä ja rakas ystävä. Saan sulta paljon voimia jaksamiseen, ollaan superäitejä!
Anni:
Haluan sanoa sulle Taru, että jaksat aina kuunnella, vaikka sinullakin olisi kiireitä tai huolia sekä tsempata ja kannustaa, kun sitä todella tarvitaan. Kiitos kun olen saanut jakaa kanssasi niin paljon monia hauskoja muistoja. Kiitos kun olet mun ystävä!
Katso ja lue lisää perheleireistämme täältä!
Työkaveruudesta yhteistyön kautta ystäviksi – Kake ja Wade
Me, Kake ja Wade, tapasimme keväällä 2015 kesän leiriohjaajien tutustumispäivillä Akkiksessa. Ensikohtaaminen tapahtui akkistyyliin rutistavalla halauksella ja esittäytymisellä. Tutustumispäivillä olivat läsnä lähes kaikki muutkin tuon kesän ohjaajat, ja uusia nimiä ja naamoja tuli tutuiksi lukuisia. Kesän vietimme eri taloilla ohjaajina, mutta muistamme yhdessä naureskelleemme ainakin lempinimiemme tarinoille ja tietysti ohjaajaporukassa sattuneille kommelluksille.
Kipinä ystävyydellemme syttyi seuraavana syksynä, kun olimme sattumalta samaan aikaan ohjaamassa leirikouluja ja yhtenä iltana Akkiksen ruokalarakennuksen edustalla, siinä legendaarisessa mutterikatoksessa, ilta hämärtyi jäädessämme seisoskelemaan. Puhuimme leirielämästä, elämästä yleisesti ja fiilistelimme leiriseikkailuja. Molemmat näkivät edessään hyvän ihmisen, johon haluaa tutustua ja jonka kanssa olisi hienoa päästä luomaan leirimuistoja.
Päädyttyämme leirinjohtajatrioksi yhdessä ihanan Miitan kanssa kesälle 2017 toiveemme pääsivätkin toden totta toteutumaan. Vietimme paljon aikaa töiden ohella lisää tutustuen ja puhuen. Keskustelut parin vuoden takaa syyshämärästä Akkimaasta palasivat mieleemme. Tässä sitä oltiin, rakentamassa yhdessä unohtumatonta kesää. Tiimissä työskentely vaatii luottamusta ja rohkeutta ja koimme kesän 2017 aikana aidosti olevamme osa jotain suurempaa. Leirinjohtajana päivät olivat erilaisia ja työnkuva laajempi kuin mitä alkuunsa olimme ehkä ajatelleetkaan, mutta yhdessä koettuna se oli suurenmoinen seikkailu. On vaikea erottaa kuinka työ ja vapaa-aika on muokannut ystävyyttämme, leirityö kun on sellaista, että siinä tehdään työtä omalla persoonalla vahvasti läsnäollen. Kokemuksista ja keskusteluista rakentuu kokonaisuus, ja vaikeat asiat, huumori, roolivaatevaraston helmet ja tietenkin Akkimaan taianomainen tunnelma on koulinut meistä säänkestävän ystävätiimin.
Yhteinen työpaikka ja leirielämä ovat ollut osa ystävyyttämme nyt noin viisi vuotta; leiriohjaajakollegoista leirinjohtajiksi, välissä useita leirejä, hankkeen perheleiritoiminnan aikuisten ohjelman ja monien leirijaksojen jälkeen työystävyyteemme tuli viime kuussa vielä yksi uusi ulottuvuus lisää, kun myös Wade aloitti työt Lasten Kesän toimistolla. Nyt leirikeskuksen sijaan Itä-Pasilan sisällä kaksi ystävystä tekevät työkseen leiritoiminnan avulla maailmasta hiukkasen parempaa paikkaa. Mikäs olisikaan parempaa tekemistä ystävän, ja ystävien, kanssa, kuin maailmanparantaminen?
Nämä sanat haluamme lausua toisillemme:
Kake:
Haluan sanoa sulle Wade: Syysiltaisessa Akkimaassa en olisi voinut toivoa paremmin. Sinun tapasi ajatella aina kaikkien parasta ja kohdata ihmiset tasavertaisesti saa uskomaan, että yhden ihmisen läsnäolo voi muuttaa maailmaa. Olet tärkeä ystävä, jonka kanssa on lämmin ja hyvä olla, on kyse sitten täiepidemiasta leirillä tai Runebergin torttujen makuraatihommista
Wade:
Haluan sanoa sinulle, Kake, pienen runon:
Olkoon aurinko tai hämärä,
myrsky tai sees,
tiedän aina että voin tulla sun vierees.
Kuulla toista,
nauraa ja välittää,
osaisinpa tarpeeksi kiittää sinua,
Ystävää.
Katso ja lue lisää avoimista työpaikoistamme täältä!
Ystävyyttä ylistävin terkuin,
Kake ja Wade
