Marraskuun edetessä ja päivien yhä lyhentyessä on hyvä hetki matkata ajassa hieman taaksepäin ja hypätä hankekoordinaattorin matkaan syksyisessä Suomessa.
Lauantai 22.9.2018, Hauhon Lomakeskus
Rakas matkapäiväkirja,
Tämä parin viikon reissurupeama alkaa aivan liian aikaisella aamulla, mutta onneksi junamatkan Helsingistä Hämeenlinnaan voi käyttää nuokkumiseen.
Vastassa oli tuulinen Akkimaa, kun suuntasin palautepäiville lauantaiksi kuulemaan ja keskustelemaan menneestä kesästä. Vuosi sitten olin itse leirinjohtajan roolissa summaamassa kesää ja muistot monista aiemmista palautepäivistä ja tunteikkaista jälleennäkemisen hetkistä ohjaajaystävien kanssa hiipivät mieleen. Tänä vuonna sain hymyillen seurata vierestä kesän työntekijöiden tunteita ja riemuita onnistuneesta kesästä. Oma roolini oli vetää pientä rastia, jossa sai (kirjaimellisestikin) tuulettaa tunteitaan ja tehdä pienen harjoituksen luonnon ääressä. Syksy on tuonut mukanaan muutoksia, kiertokulku alkaa taas alusta. Muistin mainostaa hankkeen leirejä jälleen ja kertoa työstä perheleireillä.
Maanantai 24.9.2018, Verkostotapaaminen Turussa
Maanantaina mamma meni, mansikoita maistamaan. Tai sitten ei, mansikka-allergikkona maistui kyllä ihan muut eväät ja suuntana oli Turku ja Kaikille eväät elämään -avustusohjelman verkostotapaaminen. Mukana Turkuseikkailulla oli myös toiminnanjohtajamme Senja
Avustusohjelmassa on mukana yhteensä 23 hanketta, joista meidän Leiritoiminta perheitä tukemassa
-hankkeemme on siis yksi. Lastensuojelun Keskusliiton koordinaatiohanke luotsaa hankejoukkoamme ja sen tiimoilta kokoaa hankkeiden työntekijöitä yhteen kuulemaan ajankohtaisia asioita ja luomaan yhdessä avustusohjelmasta meidän näköistä. Hankkeita on ympäri Suomen ja tapaamisissa on aina vallan välitön ja lämmin tunnelma. Niin myös tällakin kertaa. Koordinaatiohankkeen kautta olen tullut tietoisemmaksi siitä, kuinka monella eri tavalla hyvinvointia voidaan edistää. Mielenkiintoisia ovat myös ihmiset hankkeiden takana, heidän tarinansa ja intonsa tekemistä kohtaan. Leikittelin ajatuksella, että nämä verkostotapaamiset ovat minulle vähän kuin hankkeemme perheille leirit, pieni irtiotto vertaisten parissa.
Tiistai ja keskiviikko 25.9.-26.9. Valtakunnalliset lastensuojelupäivät
Turussa yhä. Osasin seikkailla oikealla bussilla oikein ja löysin itseni Logomolta, aamupalaa syödessäni keskustelin saman pöydän ääreen tulleen naisen kanssa ja hän tunsi Lasten Kesän toiminnan, huraa! Valtakunnalliset lastensuojelupäivät avattiin komeasti ja ohjelmaa ja näyttelyaluetta oli vaikka kuinka paljon koettavana. Päivän puheenvuorojen ohella tuli tavattua tuttuja ja kerättyä taas kosolti uusia ideoita ja näkökulmia. Päivistä mieleeni jäi kuinka hyvin nuorten ääntä saatiin kuuluviin ja kuinka rohkeasti moni nuori osallistui ohjelman sisältöihin, tasavertaisena toimijana asiantuntijoiden rinnalla. Tällaista dialogisuutta saisi olla asioiden käsittelyssä enemmän! Kokemuskirjastosta sai lainata elävän ihmisen ja hänen elämäntarinansa, avarsi mieltä, että jokaisen ”asiakkaan” ”nuoren” ”potilaan” takana on aina todellinen ihminen.
Torstai 27.9. Oulu
Johtuen osittain Suomen rataliikenteen asettelusta ja osittain siitä että kylmenevä ilma sai miettimään onko minulla tarpeeksi vaatetta leiriviikonloppua varten, päädyin koukkaamaan Turusta Helsingin kautta matkalle Ouluun. Yö makuuvaunussa oli kokemus, junan suihkua suosittelen vain elämyshakuisille kylmän, tihkuvan veden ystäville. Oulussa kävin tutustumassa ommaiskortteeriin ja tapaamassa Oulunseudun omaishoitajien liiton Erityistä energiaa -hankkeen työntekijöitä. Olen aina tykännyt Oulusta ja jälleen jäi hyvä mieli ja kokemus siitä, että järjestöillä ja kunnalla on halu tehdä yhteistyötä.
Perjantai-sunnuntai, 28.9. -30.9. Hankeleiri Koivuhaassa
Leiriviikonloppu! Tätä on odotettu. Perjantaiaamuna riemu viikonlopusta tuntuu varpaissa asti! Hankkeemme toinen leiri Haukiputaalla kokosi jo mukana olevia perheitä viettämään kirpsakkaa, mutta niin kaunista viikonloppua tunnelmalliseen Koivuhaan leirikeskukseen. Perjantaina odottelimme perheitä saapuviksi nuotion äärellä. Lauantaiaamuna herätessä pääsimme ihastelemaan kuuraista maata. Syksyinen aurinko loisti kauniina ja luontoretkeltä keräsimme syksyisiä eväitä. Viikonlopun aikana keskusteltiin vanhemmuudesta ja jaettiin perhearjesta tilanteita, jotka eivät ole menneet aivan suunnitelmien mukaan ja joille nyt jo pystyi nauramaan. Erään perheen kalareissuilla on milloin pidetty matopesulaa, milloin syötetty pilkkireikään vasara ja hanskoja. Yhteisiä hetkiä, joista syntyy perheen oma tarina.
Olen onnellinen näistä leiriviikonlopuista. Jokainen viikonloppu ja jokainen porukka on aina erilainen, mutta kaikkia yhdistää kuitenkin sellainen yhdessä tässä hetkessä olemisen tunne. On myös huikeaa huomata, kuinka aloitusleirien jännitys muuttuu jatkoleireillä innostuneeksi odotukseksi ja perheet pääsevät jatkamaan siitä, mihin aiemmilla leireillä on jääty. Tämän vuoden osalta leirit pohjoisemmassa ovat nyt ohi, mutta kovasti olisi kyllä intoa leireilylle Oulun seudulla.
Tiistai 2.10. Arvioinnin koulutus Savonlinnassa
Hyppäys Oulusta Etelä-Savoon vaati vähintäänkin istumalihaksia, mutta onneksi kanssani matkaa jakoivat leiriohjaajat Tuomas ja Teppo Jyväskylään asti. Savonlinnassa vietin vapaata meloen ja tiistaina osallistuin rahoittajamme STEA:n arvioinnin koulutukseen. Koulutuksessa tehtiin post it -lapputyöskentelyllä selväksi sitä toiminnan kaarta, mikä alkaa tarpeesta muutokselle ja kuinka muutosta kohti päästään sekä miten kuljettua polkua voidaan arvioida. Erittäin hyvä päivä ajatuksien kääntämiselle kohti lähtöpistettä, siihen miksi tätä toimintaa tehdään. Paljon ajatuksia, mutta myös harhailevia sellaisia, kun junamatkalla koneen sijaan katselin ohivilistäviä maisemia.
Perjantai-sunnuntai, 5.-7.10. Hankeleiri Akkimaassa
Muutama hetki Pasilan harmaudessa ja jälleen leirille, tällä kertaa leiripaikkana Hauhon lomakeskus eli tuttavallisemmin Akkimaa. Kyseessä oli aloitusleiri, eli aivan uudet perheet pääsivät aloittamaan perheleirillä. Aloitusleireillä tärkeää on muistaa se tunne, kun tulee johonkin uuteen paikkaan ja aloittaa uuden asian ihan ensimmäistä kertaa. Kun tunteesta saa edes hiukkasenkin kiinni, on helpompi ymmärtää mitä kaikkea myllerrystä perheiden mielessä voi olla ja toimia niin, että kaikilla olisi hyvä olo. Sunnuntaina kotona leirin jälkeen ei voi kuin hymyillä, vaikka vähän väsyttääkin.
Tiistai-keskiviikko, 9.-10.10. M/S Soste
Jotta tämä syys-lokakuu ei vahingossakaan olisi liian tapahtumaköyhä, on SOSTE ry:n vuotuinen tapahtuma tähän väliin hyvä kierrosten lisääjä. Tänä vuonna oli vuorossa risteily, jonne lähdimme (melkein) koko toimistonväen voimin, harmillisesti yksi meistä jäi kipeänä maihin parantelemaan. Risteily on oiva ratkaisu pitämään joukon järjestöihmisiä samassa paikassa, laivasta kun ei noin vain poistuta. Ohjelmaa oli jälleen vaikka millä mitalla. Valitsin mielenkiintoisia aiheita, joita menisin kuuntelemaan ja päädyin lasten leikkitila Lottemaahan koko tapahtuman ajaksi. Aiheet vaihtelivat erityisperheiden sisaruussuhteista luonnon hyvinvointia lisääviin tekijöihin ja työhyvinvoinnin edistämiseen vaikuttavien harjoitusten tekemiseen. Pallomeriuinnin lisäksi laivalle oli rakennettu näyttelyalue, jossa pystyi tutustumaan monipuolisesti eri toimijoihin ja aiheisiin.
Torstai 11.10. Twitter -koulutus
Aamupäivällä kävin näyttäytymässä Pasilassa toimistolla, ihan vain jotta muistaisin missä oikeastaan olen töissä ja jotta toimistolla muistettaisiin minut. Iltapäivällä Hesarin nettisivuilla pystyi seuraamaan livelähetystä siitä, kuinka sumu saapui Helsinkiin mereltä. Arvostan tällaista uutisointia. olisin jopa voinut twiitata asiasta, jos olisin käynyt koulutuksen ennen sumun saapumista. Tosin epäilen, ettei #sumugate olisi ollut kovinkaan keskustelua herättävä aihe sitten kuitenkaan. Koulutuksen jälkeen pohdin, pitäisikö perustaa oma henkilökohtainen Twittertili, mutta päädyin sulkemaan puhelimen ja istahtamaan kalakeitolle kauppatorille. Silakkamarkkinoiden menoa seuraillessa pohdin paljon sitä, miten pitäisi vastata kysymykseen, mitä hankekoordinaattori tekee työkseen tai mitä kaikkea järjestöalalla puuhaileva voikaan työviikkojen aikana kohdata. Ihmisiä, tunteita, elämää ruohonjuuritasolta isojen linjojen ja haaveiden maalailuun.
Iloisin terveisin,
Hankekoordinaattori Kaisa eli Kake
