Jokainen lapsi tarvitsee turvallisen aikuisen.
Nämä sanat tiivistävät paitsi lastensuojelun merkityksen, kuvaavat myös hyvin Tampereella järjestettyjen Valtakunnallisten lastensuojelupäivien sisältöä. Tänä vuonna päivien teema oli ketju kannattelee ja tätä turvallisten aikuisten ketjua tarkasteltiin monesta vinkkelistä tapahtuman aikana.
Näin osallistujan näkökulmasta päällimmäisenä mieleen jäivät ajatuksia herättävät puheenvuorot lastensuojelutyön vaiheista: historiasta, nykyhetkestä ja tulevaisuuden näkymistä. Tiistain ensimmäisessä istunnossa saimme maistiaisia nuorten kirjoituspajan tuotoksista. Kaikilla pajaan osallistuneilla nuorilla oli omakohtaisia kokemuksia lastensuojelusta ja teksteissä kuvattiin todella väkevästi ja rehellisesti niin raskaita kuin valoisampia hetkiä nuorten elämän varrelta. Teksteistä on koostettu teos ”Minä jaksan tämän päivän”, joka julkaistiin lastensuojelupäivien yhteydessä. Tilasimme toimistolle jo oman kopion ja teos hyppäsi suoraan lukulistani kärkeen. Nuorten tekstejä on luettavissa myös Tarinoita lastensuojelusta -blogissa. Suosittelen tutustumaan!
Lapsen oikeus turvalliseen aikuiseen ja kiireettömään kohdatuksi tulemiseen nousi esiin niin tapahtuman alaseminaareissa kuin puhujien esityksissä. Eräs tapahtumaan osallistuneista kokemusasiantuntijoista totesi osuvasti, kuinka ”kohtaamisen tarve on arkipäiväinen ja universaali”. Jokaisen ihmisen, sekä lapsen että aikuisen, hyvinvointia määrittelee vahvasti tarve tulla nähdyksi ja kuulluksi.
Kohtaaminen on myös yksi meidän leiritoimintamme ydinarvoista. Leirillä kiiretön yhdessäolo ja lapsen huomioiminen sekä hyväksyminen omana itsenään on meille tärkeää. Vaikka vilinää riittää parhaimmillaan 80 leiriläisen kesken, on leirin aikana monia hetkiä, joissa meillä leirin aikuisilla on mahdollisuus pysähtyä kuuntelemaan lasta. Kuulumisia voidaan vaihtaa kiireettömästi vaikkapa nuotion sytyttämisen yhteydessä, askartelukerhon aikana tai illalla nukkumaan mennessä. Monen ohjaajan ikimuistoisimpia hetkiä ovat iltasadun jälkeen käydyt keskustelut siitä, miten leiripäivä sujui tai mitä leiriläisen elämään muuten kuuluu. Usein näissä hetkissä luodaan turvallinen yhteys aikuisen ja lapsen välillä sekä uskalletaan jutella herkemmistäkin aiheista.
Olit sitten sosiaalityöntekijä, vanhempi, opettaja, isosisko tai -veli: näiden ajatusten johdattelemana haastan sinut pysähtymään lapsen ja nuoren tarinoiden äärelle. Haastan sinut kysymään kuulumisia ilman kiirettä. Haastan kuuntelemaan ja olemaan läsnä – olemaan turvallinen aikuinen.
Pidetään yhdessä huolta siitä, että ketju kannattelee.
Miitta Riekki
Lapsi- ja perhetyön kehittäjä
